Yksi naula lisää tähänkin arkkuun
Kun minä olin 19, olin Isebel. Olin sitä, koska minulla oli väärä lempinimi ja seurakunnan vanhimmiston mielestä väärän mallinen tukka. Okei, kärjistän. Mutta en valehtele. Tätä ns. totuutta nielin vuosikaudet.
Seurakunta kiitti minusta ja lahjoistani. En edelleenkään pidä itseäni erityisen lahjakkaana, mutta rohkeana kyllä. Tein sen vähän, mihin minulla oli eväitä. Omistauduin. Ja mitä palautetta sain? ”Hieno tukka sulla.” Se pitkä suora hampputukka, jonka olin yhteisön painostamana kasvattanut ollakseni oikeasti nainen. Ja minä olin lypsänyt itsestäni juuri irti kaiken, mihin ikinä kykenin. Halusta palvella seurakuntaani. Minua kiitettiin johtamani draamaryhmän kauniista työstä. Oltiin niin perkeleesti siunaavinaan työtämme. Samaan aikaan minua pidettiin kirottuna, koska olin nainen, joka otti ryhmän ohjatakseen ja pärjäsi siinä.
Rakkaani on kristitty. Hänellä ei ole koskaan ollut mitään tekemistä karismaattisen liikkeen kanssa. Hän on terve päästään. Näiden asioiden yhteys? Välitön, minä uskon. Anteeksi vaan.
posted by Hanniina @ 7:42 AM
1 Comments:
Espanjalainen sananlasku sanoo että "Mitä pienempi kylä, sen suurempi helvetti" ja sama pätee myös seurakuntiin...
Ehkä tämä voisi kiinnostaa sinua, eli blogi jossa kuvitetaan raamattua valokuvin ja myös uskon elämän kipupisteitä karttamatta. Tämä kuvataiteilijan (ei siis minkäänsortin teologin tms.) jättikokoinen ja vaikea hanke löytyy osoitteesta:
http://picturemission.blogspot.com/
Kuvaehdotuksia kristittynä olemisen kipupisteistä voi myös laittaa kommenttien muodossa.
Post a Comment
<< Home