Never been unloved, Michael W. Smith
Olkoon tämä tunnustus ja kiitollisuuden osoitus.
I have been unfaithfulI have been unworthyI have been unrighteousAnd I have been unmercifulI have been unreachableI have been unteachableI have been unwillingAnd I have been undesirableAnd sometimes I have unwiseI've been undone by what I'm unsure ofBut because of YouAnd all that You went throughI know that I have never been unlovedI have been unbrokenI have been unmendedI have been uneasyAnd I've been unapproachableI've been unemotionalI've been unexceptionalI've been undecidedAnd I have been unqualifiedUnawareI have been unfairI've been unfit for blessings from aboveBut even I can seeThe sacrifice You made for meTo show that I have never been unlovedIt's because of YouAnd all that You went throughI know that I have never been unlovedLabels: rakkaus
Vanuvainolainen, superlonsaatana
Siivotessani kiinnitin huomiota pieneen, söpöön kettupehmoleluuni. Aikanaan, kun olimme Susiennen kanssa työharjoittelussa paikallisessa seurakunnassa, löysimme ne kettupehmolelut halvalla paikallisesta Supermyynnistä. Ostimme ne toisillemme, annoimme niille nimet ja laadimme niiden kaulaan omistuskirjoitukset. Se oli kivaa, herttaista, eikä sitä ajateltu sen enempää.
Sitten oli ylistysbändimme treenit. Pehmoketut jäivät puolihuomiossa lavan reunalle kököttämään, ja ajattelimme seuraavan päivän tilaisuuden lähestyessä, että kököttäkööt siinä laulumonitorien ja piuhojen keskellä. Söpöä.
Seurakunnan kokouksen jälkeen yksi nuorta keski-ikää käyvä mies tuli luokseni ne pehmoketut kourassaan puhisten ja kysyi, mitä tämä touhu oikein on. Kun kummastelin kysymyksenasettelua, kävi ilmi, että nämä ketut olivat edustaneet ainakin hänelle suoranaista noituuden henkeä. Näin siksi, että Laulujen laulussa (tai Korkeassa vaisussa, oikeaoppinen karismaatikkohan ei -92-käännöstä käytä) kehotetaan
ottamaan kiinni pienet ketut, jotka tekivät jotain tuhoja puutarhassa. Ei auttanut, että selvitin kyseessä olevan ainoastaan pari satunnaista pehmolelua: orkesteristamme alettiin etsiä merkkejä shamanismista sun muusta vähän isommallakin porukalla. Susiennen vihkon kulmaan lyijykynällä riipustama kissa ainakin oli demoninen, sen muistan.
Millähän kärsivällisyydellä sitäkin pajatusta oikein kuunteli? Nykyisin poistuisin päätäni pyöritellen paikalta, koska en vieläkään kehtaisi kehottaa veljeä Kristuksessa tekemään sen, mitä tehdä täytyy: huollattamaan päänsä.
Katso meitä, katso tätä kansaa
"Jos Ukko Paavo näkis nää Jumalan lapset nyt
tuntisko kansaa ylpeää, huomaisko hyljätyt
Kun tapais hurskaat polvillaan, potkisko persuksiin" (Jaakko Löytty)
-"Nokia Missio Church etsii kadonneita sieluja karismaattisilla messuilla ja värivaloilla." (Nokia Missio Church)
Entä?
-
http://tampere.suurellasydamella.fi/"Palvomme kultavasikkaa, köyhiltä ryöstämme.
...näin jatkuu pidot Lustigin,
puhumme kielillä - rakkautta vailla kuitenkin itkemme tyhjinä:" (Jaakko Löytty)
-traileri:
http://www.sielunpelastajat.fi/index.htmHyväntekeväisyystyötä ei ole se, että kuuntelemalla teetupasaarnaa saa ruokaa ja hyödykkeitä.
Hyväntekeväisyystyö on sitä, että annetaan ehdoitta, vaikka sanoitta.
"Se jota vaivaa ikävä ja painaa uupumus
on Herran sotaväkeä - heidän on pelastus
Saarnaa synti synniks - näytä sitten armon vilaus." (Jaakko Löytty)
Erilainen joululahja?
Osta Jouluherkkukori vähäosaisille ja yksinäisille tästä tai jouluateria tästä.Meille on syntynyt Vapahtaja. Kiitos KIRKKO kun hoidat asiaa!Labels: kirkko
Homokeskustelusta (kurpitsankuoressa)
Nyt on ollut mediassa niin tuhottomasti kaikkea homoa, että siltä varalta, että jotakuta mahdollisesti kiinnostaa lukea vielä yksi tiivistelmä aiheesta, se ilmestyy tähän. Muutamia poimintoja ja jokunen oma ajatus:
- Liberaalit eroavat nyt joukoittain kirkosta, osalti kenties Homoillasta tuohtuneina. Toinen pakenijajoukko ovat arvokonservatiivit, joille luterilaisen kirkon toiminta alkaa olla liian sallivaa. Mutta ketä sinne sitten jää? Ainakin homoja! Niin kauan kuin kaikkinainen vaino ja kohtaamisen vaikeus onkin jatkunut, homoseksuaalit ovat halunneet pysyä kirkon yhteydessä! (
Pentti Kauppia mukaillen, AL 23.10.) Ristiriitaista?
- Samaisessa kirjoituksessa todettiin, että "raamatullisimmat" haluavat pitäytyä myös Vanhan testamentin tekstissä sananmukaisesti, ilman tulkinnanvaraa, jottei koko kirjan arvo romahtaisi. Se on kuitenkin tämän opin mukaan jo aikaa romahtanut: Miksi nämä farisealaiset lopettavat lukemisen siinä kohtaa, kun aletaan latoa rangaistuksia mm. väärästä viikkorytmistä, tyttölapsen synnyttämisestä jne.? Eikä edes sapattirikoksesta, saati mistään muusta, määrätä sen vähempää rangaistusta kuin kuolema! Psyykkiset sairaudet johtuvat riivaajista, joten ne kuuluu ajaa ulos jossain ihan muualla kuin hoitolaitoksessa ja melkein kenen tahansa muun kuin laillistetun lääkärin keinoin. Samaa tulkitsematonta, kirjaimellista sanaa!
- Sekä Kauppi että
Anu Sianoja viittaavat samalla yleisönosastolla suuriin avioerolukuihin ja perheväkivaltaan. Kirkossa on jo iät ja ajat vihitty aviorikoksen tehneitä ja sen vuoksi kertaalleen eronneita. Mikä olikaan raamatullinen näkemys avioerosta? Miksi Mooseksen lakia ja luomiskertomusta rikkoneet heteroseksuaalit saavat vannoa toiset, kolmannet ja kuudennet valansa Jumalan kasvojen edessä?
- Avopareja (=avionrikkojia) vihitään myös kirkollisesti. Kas kas! *
- Vanha mutta tasokas kannanotto uus/vanhatestamentillisuuteen
tässä.
- Vanha kärjistys meni kai jotenkin niin, että lentokoneiden täytyy olla saatanasta, koska niistä ei puhuta Raamatussa. Vähän vähemmän kärjistäen: UT antaa jos jonkinlaisia elämänohjeita, mutta ei puhu mitään esim. naisten työssäkäymisestä. Väärin väärin virhe virhe! Kotiin kuuluu nainen, tai äiti nyt viimeistään! Jos Paavalin aikainen yhteiskunta ei tuntenut yliopistoja, sanomalehdistöä tai homoja, eikä siksi niistä mitään puhu, voidaanko siitä päätellä mitään?
- Arkkipiispako se nyt oli vai joku muu, joka harmitteli sitä, että Homoillasta tuohtuneet joukkoeroajat tulivat samassa hötäkässä sanoutuneiksi irti oikeudestaan äänestää tulevissa kirkollisvaaleissa ja siten vaikuttaa kirkon linjauksiin. (Tätä kirjoittaessani hautaan toistaiseksi pitkään ötväilemäni kirkostaeroamisaikeen. Kun nyt viimein kuulun seurakuntaan, jonka väkeä ja vaikuttimia tunnen, miksi en antaisi ääntäni sen kehittämiseksi toivomaani suuntaan?)
- Olin onnekseni sukunimilain uudistuksen aikaan niin pieni, etten tajunnut vielä oikein mitään. Olisi voinut naurattaa suuresti ajatus, että naisen oikeus pitää oma sukunimensä avioituessaan (niin kuin esim. minä tein) oli tuolloin "kristillistä arvopohjaa murentava" uudistus, jota uskonnollinen siipi vastusti ilmeisen tosissaan! (Lisää KD-siiven ja yhteiskunnan suhteista Jari Tervon sanoin
tässä.)
Jotta sellaista. Kantaa saa ottaa ja eri mieltä saa olla, mutta uskallan silti toivoa, että ennen nimettömein herjauksien lähettämistä otettaisiin ne aivot narikasta ja pyyhittäisiin vaahto suupielistä.
*) Itse taannoin naimisiin menneenä olisin hyväksynyt senkin, jos emme olisi avoliiton ns. synnin vuoksi saaneet kirkollista vihkimistä. Olisin eri mieltä, mutta ymmärtäisin. Tiedän, ettei esim. kummitätini ole ollut aiemmasta avoliitostamme riemuissaan. Hän olisi voinut VT:hen vedoten kieltäytyä toimittamasta vihkitilaisuudessa yhteistä esirukousta - mutta ei tehnyt niin. Hän suostui ilomielin, koska halusi rukoilla liittomme puolesta, oli se sitten alkanut miten vain. Sillä hyvä!
Olen tietysti onnellinen siitä, että meitä siunaamassa tai muuten vain juhlimassa oli sankka joukko niin uskovia kuin epä-. Koko tilaisuutta leimasi ilo ja hyvä tahto. Mutta toisten puolesta jurppii kyllä suuresti se, ettei minun ihan yhtä suuri syntini ollut este kirkolliselle toimitukselle ja yhteiselle rukoukselle, mutta jonkun taipumus tykätä omasta sukupuolestaan on.
Ja maailma pelastuu!
Mitä opimme Chilen eriskummallisesta kaivosoperaatiosta? Emme varmaan oikeasti mitään, mutta maailmalla olisi kuitenkin ollut tästäkin mahdollisuus oppia yksi asia:
Ihmisillä ja yhteisöillä on resursseja, tekniikkaa ja tietotaitoa aika isoihin asioihin. Harvemmin pääsemme uutisissa kuulemaan tällaisista tapauksista, joissa niitä kaikkia on käytetty inhimilliseen, tekemisen arvoiseen tarkoitukseen: Ei tuhoamiseen vaan pelastamiseen. Ei kilpailemiseen vaan auttamiseen. Ei ahneeseen materian haalimiseen vaan välttämättömimmän takaamiseen huonoon osaan joutuneiden hengissä ja järjissä pitämiseksi. Ei vihan vaan välittämisen vuoksi. Ei kateutta ja eriarvoisuutta lietsoen vaan ihmisten yhteyden vaalimiseen.
Toki operaatio oli myös imagovoitto Chilen hallinnolle, mutta tuskin hirveän haitallinen sellainen. Vielä kun opittaisiin samalla intensiteetillä rakentamaan rauhaa ja riittävää hyvinvointia niillä työkentillä, joita CNN ei seuraa läpi vuorokauden.
Eläköön osaaminen ja ymmärrys!
Voi tauti ja tasa-arvo
Joskus sitä ei jaksaisi olla kärsivällinen nuorten kanssa. Tekisi mieli vain sanoa että pellet, olette väärässä. Mutta eihän se niin mene.
Kollega kertoi pitäneensä terveystiedon tuntia, jolla keskusteltiin (perhe)väkivallasta. Kuten arvata saattaa, useimmat liittivät käsitteeseen heti mielikuvan vaimoa hakkaavasta humalaisesta miehestä. En ollenkaan epäile, etteikö suurin osa tapauksista olisi juuri näitä, mutta mielestäni ihan aiheellisesti tämä kollega, nuori miesihminen, otti esiin kysymyksen, paljonko tilastoissa on harhaa: moniko mies menee hakemaan apua, kun vaimo hakkaa?
Jotensakin siinä olivat sitten asiasta keskustelleet, ja tuli ilmi, että erinäisten nuorten (sekä poikien että tyttöjen!) mielestä oli jotenkin ihan jees ja ymmärrettävää, että tyttö läppäisee poikaystävää avarilla naamaan. Siis hetkinen. Minusta kasvoille lyöminen on äärimmäisen nöyryyttävä ele. Paitsi että se sattuu, se on tekona nimenomaan halventava.
Yksi temperamenttinen tyttölapsi läimäytti luokassa poikakaveriaan ja yhtä toista poikaa kasvoille, kun nämä typerehtivät kesken pienryhmätyöskentelyn. Kurinpalautusta pojat toki tarvitsivat, mutta ensisijaisesti minulta – ja ensisijaisesti muilla keinoilla. Sain tietenkin hepulin.
”Naisellisen” läpsimisen hyväksyminen on mielestäni molempia sukupuolia väheksyvä asenne. Jos ajattelemme, että naisen tekemä väkivalta on jotenkin suvaittavampaa ja vähemmän traagista kuin miehinen perheväkivalta, tunnustamme itse asiassa, että tällainen ääritoiminta on naisen tapauksessa jotenkin vähemmän puhuvaa, vähempiarvoista, vähemmän hälyttävää. Naisen pitäisi siis suunnilleen tappaa, jotta hänen sairas käyttäytymisensä tunnustettaisiin sairaaksi, tuomittaisiin ja mahdollisuuksien mukaan hoidettaisiin. Puhumattakaan siitä, että mieheen kohdistuvan väkivallan hiljainen hyväksyminen mitätöi miehiä tuntevina subjekteina.
Sitten ne perustelevat, että onhan naisia sorrettu vuosisatoja ja -tuhansia, ei miehet ole joutuneet kärsimään saman lailla ja blaa blaa blaa. Nå jåå. Kyllä niissä miehisissäkin rooleissa on miinuspuolensa. Ja ennen kaikkea: Mitä sitten? Ei sukupuolten tasa-arvoa sillä edistetä, että oikeutetaan yhtään mikään väärä vallankäyttö ja sortaminen. Silläkö historia muutetaan, että kostetaan menneiden aikojen raskaita perintöjä miessukupuolelle seuraavat pari vuosituhatta? Meidän veljemme, ystävämme, rakastettumme, työtoverimme ja oppilaammeko ovat syyllisiä siihen, että naisia poltettiin noitarovioilla joskus ties milloin? Hekö sen valinnan tekivät?
Itsestään selväähän tämä tietysti on aivolla ajattelevalle aikuiselle, mutku tuskastuttaa. Haluaisin muuttaa nuorten ajattelutapoja, haluaisin vaikuttaa isoihin asioihin yksilötasolta alkaen. Taidan olla oikealla alalla.
Rehellinen kysymys
Kuinka puhdas SINÄ itse olet?"Näin jatkuu pidot Lustigin, puhumme kielillä; rakkautta vailla kuitenkin itkemme tyhjinä" Painaako SINUA ikävä, kaipaus, tahdotko olla puhdas - jos olet, jätä kommentti, miten meistäkin tulee luonnostaan puhtaita.
Se, jota painaa ikävä ja uupumus on Herran sotaväkeä, heidän on pelastus"
(Lainaukset Löytyltä, Ukko Paavosta)
Labels: puhtaus
